Uraohjaaja, Uraverkosto
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry

Haluatko auttaa ihmisiä tunnistamaan vahvuuksiaan ja työllistymään itselleen sopivaan paikkaan? Onko verkkoympäristö sinulle luonteva paikka toimia? Uraverkoston uraohjaajan tulee olla ajan tasalla tämänhetkisistä työelämän muutoksista, modernista työnhausta, Keski-Suomen työllisyyskentästä ja sen toimijoista. Mikäli tiimityöskentely sekä viestinnän tehtävät asiakastyön lisäksi työvoimapoliittisessa hankkeessa kiinnostavat, voit olla etsimämme henkilö!

Uraverkosto -hankkeessa muovaillaan työelämästä omannäköistä ryhmämuotoisen valmennuksen keinoin työelämän muovailustudiossa. Lisäksi tarjoamme henkilökohtaista ohjausta työnhaun asiakirjojen viimeistelyyn sekä webinaareja ja tapahtumia, joiden avulla autamme työttömiä työnhakijoita pääsemään eteenpäin urapolullaan. Missionamme on vahvistaa ohjauksessamme olevien työnhakijoiden käsitystä omasta osaamisestaan sekä auttaa tavoitteen kirkastamisessa ja sanoittamisessa, sekä itselle, että työnantajille.

Teemme yhteistyötä muiden Jyväskylän ja Keski-Suomen seudun työllisyystoimijoiden kanssa sekä tarjoamme säännöllisesti kokoontuvan alustan uraohjauksen tehtävien parissa työskentelevien yhteiselle keskustelulle ja oppimiselle.

Uraverkoston toiminta on käynnistynyt tammikuussa 2019. Uraverkoston toimintaa rahoittaa Keski-Suomen TE- toimisto sekä Jyväskylän kaupunki ja hallinnoijana toimii Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry. Kolmivuotinen hanke päättyy 31.12.2021.

Uraohjaajan tehtäviin kuuluu:
- Työelämän muovailustudion suunnittelu ja käytännön valmennustoiminta.
- Työnhaun asiakirjojen kommentointi ja ohjaustyö.
- Webinaarien ja tapahtumien suunnittelu sekä toteutus.
- Erilaiset viestinnän tehtävät.
- Verkostoyhteistyöhön osallistuminen.
Mitä toivomme sinulta?

Omaat kokemusta työllistämisestä ja uraohjaamisesta ja sinulla on työhön sopiva korkeakoulututkinto. Osaat auttaa työnhakijoita tunnistamaan ja sanoittamaan osaamistaan, muotoilemaan myyviä työhakudokumentteja ja näkemään uusia mahdollisuuksia työllistyä. Sinulla on ymmärrystä työllistämisen parissa olevista toimijoista. Työskentelyotteesi on kehittävä ja sinulla on erinomaiset vuorovaikutustaidot, joiden avulla osaat luoda luottamuksellisia suhteita asiakkaisiin. Omaat hyvät yhteistyö- ja verkostoitumistaidot sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kanssa toimimiseen ja viestit sujuvasti sekä suullisesti että kirjallisesti niin perinteisin keinoin, kuin myös somessa. Ohjaus tapahtuu täysin verkkoympäristössä, joten tunnet Teamsin ja Zoomin kuin omat taskusi. Arvostamme myös koulutus-, valmennus- ja kehittämiskokemusta sekä kokemusta projektityöskentelystä.

Tarjoamme itsenäisen ja antoisan tehtävän asiakkaiden sekä työelämän ja työnhaun kysymysten parissa. Meillä on ihmisläheinen työyhteisö, jossa saat tiimin ja verkoston tuen työllesi sekä mahdollisuuden vaikuttaa omaan työskentelytapaasi. Uraohjaaja on osa Kansalaistoiminnankeskus Mataran ja Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki (KYT) ry:n työyhteisöä. KYT on hyväntahtoinen kasvualusta osallisuudelle, moniäänisyydelle, ihmislähtöisyydelle ja kanssalaisuudelle. Yhdistys ylläpitää kansalaisten avoimia kohtaamispaikkoja, järjestää koulutusta, antaa neuvontaa ja ohjausta sekä toimii aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan kehittäjänä.

Lähetä avoin hakemuksesi ja CV:si 4.6.2021 mennessä osoitteeseen: . Otsikkokenttään: Uraohjaaja, Uraverkosto. Tarkempia tietoja työpaikasta myös TE-toimiston sivuilta..

Lisätietoja:
Katri Karjula p. 044 7465285, 28.5. klo 9-14 sekä 1.6. klo 10-14.

1. Olen itselleni armollinen.

On olemassa asioita, joihin voin vaikuttaa ja asioita, joita minulla ei ole mahdollisuutta omalla toiminnallani muuttaa. Opettelen erottamaan nämä asiat toisistaan. Globaali pandemia, massalomautukset ja irtisanomiset, työpaikkojen katoaminen ja työelämän murros – antaapa olla. Oman osaamisen kehittäminen, uteliaisuuden ja avoimen mielen säilyttäminen, uusiin mahdollisuuksiin tutustuminen, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen - mistä aloittaisin?

2. Teen parhaani ja se riittää

Jenni Janakan sanoin: ”Hyvä riittää ja hyvä on hyvä. Täydellinen ei ole hyvä.”

Paras CV on tehty CV. Paras työhakemus on tehty työhakemus. Ihmisiä täällä kaikki ollaan (toistaiseksi), myös vastaanottavassa päässä. Kirjoitusvirheet hion pois, mutta pidän huolen, etten samalla hio kaikkea inhimillisyyttä ja persoonaani. Tuomalla esiin motivaationi ja aidon kiinnostukseni olen jo askeleen edellä. (Haen ehkäpä uravalmennuksesta vinkit motivaation ja kiinnostuksen sanoittamiseen!)

3. Lopetan selittelyt – erityisesti itselleni

Jos en tule valituksi, kysyn miksi valinta ei kohdistunut minuun. Näin voin säästää itseni kaikelta siltä oman pääni sisäiseltä pyörittelyltä, jossa käyn läpi miksi minä en kelvannut. Sen sijaan muistan, ettei kyse ole minusta, vaan osaamisestani suhteessa avoinna olevaan työtehtävään. En lausu kertaakaan, en edes itselleni, tämän vuoden aikana sanoja: ”mikä minussa on vikana?” vaan otan kaiken palautteen vastaan ja tunnistan mahdollisuuden kehittää osaamistani.

4. Lopetan itseni vertailun muihin

Sosiaalista mediaa selatessani muistan, että kaikkien ihmisten elämä on vain elämää, hyvine ja huonoine päivineen. Kiiltokuvat ovat ihan kauniita ja sokerikuorrutus herkkua, mutta pidemmän päälle alkaa vähän öklöttämään. Kiiltokuvienkin takana on aina se todellinen elämä ja maailma, jossa yritetään, kaadutaan ja yritetään uudelleen.

5. Pidän mielen, silmät ja korvat avoinna

Opettelen suhtautumaan uteliaasti uudenlaisiin, jopa aiemmin kritisoimiini mahdollisuuksiin. Kyseenalaistan aikaisemmat tapani ajatella. Tai teen ainakin tarkastuskierroksen, vieläkö ajattelen samoin ja kysyn itseltäni mistä ajatusmallini tulevat?

Kun luen lehtiä, selaan somea, kävelen kaupungilla tai tutustun uusiin ihmisiin, pidän silmäni auki kiinnostavien yritysten, persoonien ja verkostoitumismahdollisuuksien varalta. Kuka onkaan unelmatyössäni tällä hetkellä?

6. Uskallan yrittää

Miksi en uskaltaisi? Mitä menetettävää minulla on? ”No ei ne kuitenkaan mua palkkaa, kun mulla on vain x vuotta kokemusta ja koulutuskin on y.” Jatkossa annan ”niiden” päättää, enkä ainakaan itse torppaa omia mahdollisuuksiani. Osaamisesta kertominen on osaamisesta kertomista, ei pröystäilyä tai henkseleiden paukuttamista. Ja minä osaan vaikka mitä!

7. Opettelen näkemään itseni oman elämäni ruorissa

Opettelen tunnistamaan ne paikat työ- ja opiskeluhistoriassani, joissa olen itse aktiivisella toiminnallani ohjannut elämääni. Milloin valitsin toimia ja miten? Miksi valitsin, mitä valitsin? Miksi toimin, kuten toimin? Tunnistan, että se missä olen nyt, on monilta osin omien toimieni tulos (pitäen edelleen mielessä asiat, joihin olen voinut vaikuttaa ja joihin en). No mutta sehän tarkoittaa, että voin jatkossakin tehdä päätöksiä ja valita oman toimintani?! Jessss!!

8. Teen joka päivä jotain, mikä vie minua eteenpäin

Luen, tanssin, kirjoitan, ulkoilen, verkostoidun, liikun, lepään, nauran, itken, opiskelen, askartelen, verkostoidun, sukuloin, harrastan, katson dokumentin, meditoin, soitan rumpuja tai puhelimella ystävälle, teen vapaaehtoistyötä, katson ikkunasta ulos ja tuumailen, lopetan ajattelemasta, etten voi tehdä mitään.

9. Pidän huolen omasta hyvinvoinnistani – myös työnhaussa

Vaikka ympäristö antaisikin ymmärtää, että työttömänä olen jotain vähemmän kuin aikaisemmin (sillä ilman työtä on vähemmän (-) kuin työssä (+)), en suostu sitä uskomaan. Osaamiseni, innostukseni, motivaationi ja taitoni eivät ole romahtaneet sinä päivänä, kun työsuhteeni on päättynyt. Ne ovat osa minua, kuten muutkin palaset minussa, jotka tekevät minusta minut.

Kielteiset vastaukset hakemuksiini voivat hetkellisesti horjuttaa minäkuvaani, mutta opettelen tunnistamaan ne asiat (teen listan jääkaapin oveen!), jotka muistuttavat minua kaikesta siitä, mitä todella olen ja osaan.

Lupaan myös, että tänä vuonna en suorita hyvinvointia.

 

Katri/Uraverkosto

 

Tunnustan. Olen laittanut euroja kiinni Lottoon, Eurojackpottiin ja jokuseen Ässä-arpaankin. Haluatko miljonääriksi ohjelmaakin olen katsonut ja todennut monesti, että kylläpä ihmisiltä jää helppoa rahaa saamatta. Noh, myönnän kärjistyksen. Spottivalojen loisteessa, Jaajon tuijottaessa ja yleisön haukkoessa henkeään voi olla haasteita muistaa, missä maassa Jääkiekon MM-kisat järjestettiin vuonna 92. Tuon kysymyksen kohdalla soittaisin varmasti kaverille. Tiedän jo, kuka ystäväpiirissäni on se, jolle soittaisin urheilukysymykset ja kenelle historiaan tai kirjallisuuteen liittyvät. Mutta kenelle soittaisin, jos tarvitsisin vastauksen kysymykseen minusta itsestäni? Tutkitaanpa kolmea oljenkortta hieman työnhaun vinkkelistä.

Kysy yleisöltä

Kaikilla työnhaun asiakirjoilla on yleensä joku kohde. Jossain joku, vielä 2020-luvullakin ihminen, tai ainakin sellaista muistuttava, saa verkkokalvoilleen kirjoittamasi tekstit ja päättelee niiden perusteella, olisiko sinut kenties syytä kutsua työhaastatteluun. Hän ja hänen kaltaisensa ovat sinun yleisösi. Kannattaisiko ottaa askel epämukavuusalueelle ja kysyä tavoittelemaltasi yleisöltä, mitä he toivovat silmiensä eteen saavansa? Jos työnantajalle soittaessasi saat edes rivien välistä muutaman vinkin, joilla jäät mieleen paremmin, kuin se hakemuspinossa seuraavana oleva ihan yhtä fiksu tyyppi, on työsi tuottanut tulosta. Jaarittelulla ja epäolennaisuuksilla ei kannata työnantajaa vaivata, sillä teet itsellesi vain karhunpalveluksen. Mutta kysy jotain, jolla saat vipua ja vääntöä hakemukseesi ja jäät mieleen. Mielikuva siitä, että tuttujahan tässä jo ollaan, toimii eduksesi!

50/50

Kuvitellaanpa tilanne. Selaat sähköpostejasi ja olet saanut jonkun rekryfirman listauksen avoinna olevista työpaikoista. Selaat listaa, kuten somefiidiäsi tai Tinderiä: ihan kiva mutta ei, no ei, no ei todellakaan, ei, ei, HETKINEN! Siinä se on! Työpaikka, jonka kuvittelet jo olevan sinun yhtä kirkkaasti, kuin kuvittelet lottolauantaina, mihin voittamasi rahat laittaisit (asuntolaina pois, uusi auto, vene, mökki järven rannalta…).
Ja sitten hakemusta kirjoittamaan. Kun olet selvittänyt itsellesi, miksi juuri tämä työpaikkailmoitus sai sinut avaamaan tietokoneesi tekstinkäsittelyohjelman ja mitä sellaista juuri sinulla on tarjota, mitä ilman työnantaja vain luulee pärjäävänsä, olet jo pitkällä. Ja tässä pieni vinkki uravalmentajalta: näihin kahteen kysymykseen kannattaa oikeasti panostaa. Kun pystyt tarpeeksi konkreettisesti kuvailemaan motivaatiotasi ja osaamistasi, uskallan väittää, että todennäköisyys työhaastatteluun pääsemiselle on 70/30. Se, tuletko valituksi, riippuu sitten siitä, mitä haetaan. Se onkin sitten se 50/50. Mutta jos pääset haastatteluun, on jalkasi jo tiukasti oven raossa.


Kilauta kaverille

Työelämän muovailustudiossa laitamme osallistujat muutamaankin otteeseen ottamaan yhteyttä lähipiiriinsä työnhakuun liittyvien kysymysten kanssa. Jokainen (ja joka sanoo, että ei ole, huijaa) on jossain työnhaun taipaleen varrella istunut valkoisena hohtavan näytön ja näppäimistön edessä tuskaillen, kun oikeita sanoja ei löydy. Kursori vilkkuu ja odottaa osaamista napakymppiin kuvailevaa sanaa, jota ei vain tule. Ansioluettelo, CV, työhakemus, avoin hakemus, motivaatiokirje tai portfolio odottavat meiltä sanoja, sanoja, sanoja… Ja mielellään vielä osuvia sellaisia.
Miksipä et siis tyhjää näyttöä tuijottaessasi tarttuisi puhelimeen ja soittaisi kaverillesi? "Moi! Onpa ihana kuulla sun ääntä! Hei kuule, nyt on pakko ihan nopeasti kysyä, kun tarvitsisin vähän apua, mitkä sun mielestä on kolme mun parasta piirrettä?" Vastapalveluksena voit kertoa kaverille kolme timanttia hänestä. Uskallan väittää, että se näytöllä vilkkuva kursorikin tuntuu puhelun jälkeen paljon ystävällisemmältä. Ja hei, jos luottaisit ystäväsi neuvojen varaan miljoona euroa, niin miksi et myös työhakemustasi?

Lisää vinkkejä työnhaun kysymyksiin Uraverkoston työnhaun pika-avusta tai mahdollisuuksia oman suunnan syvällisempään pohdintaan työelämän muovailustudiossa. Ota yhteyttä ja tule mukaan!

Yleensä tulevia tavoitteita rohkaistaan maalaamaan isolla pensselillä - niin minäkin olen tehnyt. Aseta tavoitteesi korkealle, niin pääset pitkälle. On alkanut vaikuttaa siltä, että vain määrätietoiset ja kunnianhimoiset superihmiset pärjäävät työelämän vaatimuksissa. Ja kuitenkin – kun olen katsellut ympärilleni - suurin osa töissä olevista ihmisistä on ihan tavallisia tallukoita, joilla on paljon ammatillisia vahvuuksia mutta myös paljon muuta elämää kuin työ. Kuitenkin monessa paikassa ihmisillä on jonkinmoiset kulissit yllä, koska ajatellaan, että pitäisi olla vaikkapa kunnianhimoisempi tai ahkerampi kuin oikeastaan onkaan. Ja sitten väsytään paitsi arkeen myös niihin standardeihin (millainen työntekijä minun pitäisi olla) ja ideaaleihin (millainen on täydellinen työntekijä, täydellinen työpaikka, täydellinen diaesitys ja täydellinen maailma), joita luulemme, että meidän pitää tavoitella. Vielä vaarallisempaa on, että osa ihmisistä luovuttaa koko ajastuksesta pärjätä työelämässä, koska se nähdään niin vaativana. 

Helsingin sanomien professori Juha T. Hakalaa käsittelevän jutun otsikko Laske rimaa kolahti etenkin näin marraskuussa, kun juuri ystävänikin tuumasi, että marraskuussa jokainen voisia laskea oman rimansa polven tai ehkä kantapään korkeudelle. Hakala oli törmännyt tutkimukseen, jonka mukaan enemmän tienaavat ne, jotka ovatmuun muassa dominoivia, määrätietoisia ja kunnianhimoisia. Usein törmää myös narsististen piirteiden yleisyyteen johtajissa ja politiikassa pärjänneissä. Hakalaa ärsyttää julkinen puhe siitä, miten onneen ja menestykseen olisi vain yksi tie – isosti ajatteleminen. Hän uskoo – ja niin uskomme mekin! - että hyvään ja arvokkaaseen elämään on monia reittejä. 

Frank Martela toteaa kirjassaan Elämän tarkoitus, että elämän tarkoituksen sijaan on hedelmällisempää pohtia elämän merkityksellisyyttä. Se rakentuu kahdella tavalla: elää autonomista, omannäköistä elämää, jossa tekee itse aktiivisesti valintoja arvojensa mukaan ja hyödyntää osaamistaan myös muiden hyväksi. Toisin sanoen hyvään elämään tarvitaan yhteys itseen ja yhteys muihin. 

Hakalalta on hiljattain julkaistu kirja Vähemmällä enemmän. Hesarin jutun mukaan hän puhuu kirjassaan voimavarojen järkevästä käytöstä ja suuntaamisesta. Hakala on itsekin meinannut uupua akateemisten töiden pirstaloituessa ja muuttuessa pikku hiljaa vaativimmiksi, joihin alkoi mennä liikaa aikaa. Hän kehottaakin unohtamaan epämukavuusalueen ja omat heikkoudet ja keskittymään omiin vahvuuksiin: ”Vahvuuksiesi parissa voit saada aikaan paljon suurempia tuloksia ja voit kehittää taitojasi entisestään. Lisäksi tunnet hyvää oloa onnistumisista ja itsellesi rakkaan asian tekemisestä.” Se, että työ on mukavaa ja vaivatonta, ei ole kiellettyä tai väärin, päinvastoin. Hakalan mukaan ajatusta työn helppoudesta on vaikea hyväksyä sekä muiden että itsensä kohdalla. 

Työelämämuovailija - joka tutkailee työtä osana elämän kokonaisuutta – ihastuu Hakalan tutkimukseen Nobel-palkkituista, joilta hän pyysi kertomuksia perheestään, opiskelusta ja urakehityksestään. Jutun mukaan He eivät olleet kaikkea aikaansa työhön uhranneita uppoutujatyyppejä. Intensiivinen työ vaati vastapainoa ja selkeän pyrkimyksen rentoutumisen hetkiin. Elämässä piti olla muutakin, kuten musiikkia, uimista ja vuorikiipeilyä.”

Aika ajoin edelleen törmää ajatuksiin, että pitää antaa 110 % tai jopa 150 % työlle tai tavoitteelle, jotta voi onnistua. Silloin tekee mieli huutaa ääneen vastalause – ja jatkossa aion huutaakin. Minussa ei ole kuin 100%. Minä en voi antaa sitä enempää enkä sitäkään kokonaan millekään asialle kuin korkeintaan ihan hetkeksi kerrallaan. Ja tuon 100% pitää riittää työn lisäksi lapsille, perheelle, ystäville, lemmikeille, kotihommille ja harrastuksiin.Ja elämää pitää jaksaa elää - ja siitä nauttia - vielä kymmeniä vuosia. 

Hakala neuvoo pilkkomaan työtä pieniin osiin ja laskemaan rimaa. “Yllättävän monissa töissä 8+ riittää arjesta selviytymiseen”, Hakala tuumaa Hesarissa. Ja me väitämme, että ihan vaan 7+ voi olla tarpeeksi. Voimavarojen järkevää käyttöä on Hakalan mukaan tunnistaa ja priorisoida ne hetket ja tehtävät, joihin kannattaa satsata täysillä. Hän myös elää ajatustensa mukaisesti ja on jättänyt kokopäiväisen palkkatyön. Hakala neuvoo keskittymään oman työn kohdeyleisöön ja priorisoinmaan rohkeasti, mikä on olennaista ja mikä ei. Tarkkojen tavoitteiden sijaan tulevaisuuden visioiden kannattaa olla joustavia: ”Jos on kovin tarkkoja ja suuria tavoitteita, ei ehkä pysty reagoimaan tarpeeksi nopeasti. Maailma voi muuttua olennaisesti tavoitteiden asettamisen jälkeen niin kuin nyt.” Joustavuuteen ja maailman muutoksiin olemme kehittäneet myös työelämämuovailun, jota voi tehdä tarpeen mukaan ympäristön elämäntilanteiden muuttuessa. 

Hesarin jutussa sivumainintaan jää Hakalan olennainen huomio: ”Tämän päivän työelämä ei rakennu riittävästi ihmisten vahvuuksien varaan. Organisaatiossa voi olla paljon osaamista, jota ei nähdä eikä kunnioiteta. Jääköön tämä tärkeä teema meilläkin toisen blogin aiheeksi. 

 

Tein Uraverkostossa opintoihini liittyen harjoittelua loppusyksystä 2020 ja samoihin aikoihin starttasi ensimmäinen työelämän muovailustudio, eli Uraverkoston luoma uraohjauksen ryhmävalmennus -konsepti. Usein uraohjaukseen liitetään työhakutaidot ja ajatukset CV:n tai työhakemusten tekemisestä, ja sitähän perinteinen uraohjaus onkin. Uraverkoston kehittämä työelämän muovailustudio on erilainen tapa lähestyä uraohjauksen teemoja, ja olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt tutustuessani sen sisältöihin ja toteutustapaan.

Työelämän muovailustudio on valmennusprosessi, jonka aikana osallistujat pääsevät syventymään kymmenen viikon ajaksi itsensä äärelle pohtimaan (työ)elämän suuntaviivoja. Tulen itse koulutusohjelmasta, jossa ryhmämuotoista pedagogiikkaa käytetään paljon, ja olen siksi saanut myös omakohtaisesti kokea sen, millainen voimavara ryhmä parhaimmillaan on. Tästä syystä uskonkin ryhmämuotoisen valmennuksen tarjoavan osallistujilleen myös uraohjauksessa erityisen paljon.

Silloin kun ryhmä muodostuu motivoituneista ihmisistä, jotka ovat halukkaita ja valmiita keskustelemaan, vaihtamaan ajatuksia ja kuuntelemaan erilaisia näkemyksiä, voi ryhmämuotoinen valmennus viedä omaa ajattelua eteenpäin huimin harppauksin. Ryhmämuotoisen valmennuksen idea on siinä, että mitä enemmän annat, sitä enemmän myös saat. Vaatii tietenkin jonkin verran rohkeutta jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan entuudestaan tuntemattomille ihmisille, mutta silloin kun ryhmässä on ammattitaitoiset vetäjät ja luottamuksellinen ilmapiiri, on ilmiöiden ja asioiden ympärille muodostuvat keskustelut parhaimmillaan todella voimaannuttavia ja avartavia. Usein tällaiset keskustelut ruokkivat itse itseään ja rohkaisevat samalla osallistumaan heitäkin, joille omien näkemysten avaaminen ei tunnu heti alkuun luontevalta.

Ajattelen, että ryhmissä saatujen kokemusten hienous ja taika piilee siinä, että jokaisella yksilöllä on vaikutusta siihen, millainen kokemus ryhmäläisille muodostuu. Ryhmästä saadut kokemuksethan perustuu tarkalleen ottaen siihen, mitä tapahtuu yksilöiden välillä. Tällä tarkoitan sitä, että taitavinkaan ryhmänvetäjä ei voi yksin luoda voimaannuttavaa ryhmäkokemusta. Toisaalta yksittäinen osallistuja ei myöskään voi tuoda keskusteluun kuin itsensä ja oman kokemusmaailmansa, mutta itse asiassa sen ihmeellisempiä taikoja siihen ei yksilötasolla tarvitakaan. Idea on siinä, että yksittäisten ihmisten kokemukset ja näkemykset laajentavat osallistujien ymmärrystä ja tuottavat oivalluksia käsiteltävänä olevista aiheista. Usein toisen ajatusten kuunteleminen herättää itsessä uusia ajatuksia, ja tällainen vuoropuhelu ryhmässä sellaisten asioiden äärellä, jotka ovat ryhmän jäsenille ajankohtaisia ja mielekkäitä, vie omaa ajattelua eteenpäin höyrylaivan lailla. Antoisien ryhmäkeskustelujen rinnalla yksinäistä pähkäilyä voisi verrata soutuveneellä souteluun, jos nyt halutaan jatkaa näiden hieman ontuvien vertauskuvien käyttöä.

Ajattelen, että Uraverkoston kehittämä työelämän muovailustudio tarjoaa osallistujalleen todella hyvät mahdollisuudet ja puitteet itsensä kehittämiseen juurikin ryhmämuotoisen toteutustapansa ansiosta.
Jokainen vie valmennuksen ajan eteenpäin henkilökohtaista prosessiaan, mutta saa siihen virikkeitä koko muulta ryhmältä. Tarkoituksena ei siis ole jakaa synkimpiä salaisuuksiaan tai vaikeimpia tuntojaan, vaan pysähtyä ryhmänä tiettyjen teemojen äärelle pohtimaan ja ihmettelmään yhdessä, ja sitten napsia keskustelusta parhaat palat kuin rusinat pullista, ja viedä niillä omaa prosessia eteenpäin.

Valmennuksen päätyttyä on varmasti mielenkiintoista palata alkuhetkien ajatuksiin omasta tilanteesta, sillä kokemuksesta voin sanoa, että kymmenessä viikossa ehtii pään sisällä tapahtua paljon. Ajatustyö on kirjaimellisesti työtä ja se voi ajoittain tuntua yllättävänkin raskaalta kun käsitellään henkilökohtaisesti merkityksellisiä teemoja. Valmennuksesta saatava hyöty on kuitenkin jotain sellaista, mitä ei rahalla saa ja se on ainutlaatuisuudessaan jotain todella arvokasta. Siksi haluan kannustaa jokaista urakiemuroiden viidakossa seikkailevaa rohkeasti pohtimaan, voisiko ryhmämuotoinen uraohjaus tarjota jotain myös sinulle.

Terveisin ikuinen suuntaviivojen etsijä Nita

Palvelun tarjoaa

Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry.

Rahoittajat

Jyväskylän kaupunki.
TE-palvelut.